Inarijärvestä Barentsinmereen laskevan Paatsjoen laakso on taigan luoteisinta reunaa: sen pohjoispuolelta alkavat tunturikoivikot ja puuttomat tunturikankaat. Vaikka ylänkömaat ovat karuja, on jokilaaksoissa ja järvien rannoilla reheviä rantaniittyjä. Jokilaakson ilmasto-olot vaihtelevat rajusti: pitkä talvi on kylmä, kesä lyhyt, mutta lämmin ja valoisa.
Alueen eläimet ja kasvit ovat sopeutuneet luonnonoloihin, vaikka moni niistä elääkin levinneisyytensä äärirajoilla. Lajisto on eurooppalaisten, aasialaisten ja arktisten lajien sekoitus. Suurpedoista karhu viihtyy Paatsjoen erämaissa, ja metsissä on kettuja, näätiä ja kärppiä. Porojen lisäksi alueella on runsaasti hirviä.
Vanhojen metsien itäinen lintu, kuukkeli, on alueella yleinen. Laajoissa kosteikoissa viihtyvät muun muassa maariankämmekkä ja yövilkka.
Suomen alueella sijaitsevan Inarijärven pohjoinen saaristo ja järven itäpuoli ovat laajaa Vätsärin erämaata, joka rajautuu idässä Norjan rajaan. Rajan toisella puolella Norjassa suojelualue jatkuu Ylä-Paatsjoen kansallispuistona, johon liittyvät Paatsjoen rantaan ulottuvat Ylä-Paatsjoen maisemansuojelualue ja Paatsjoen luonnonpuisto. Paatsjoen toisella rannalla on Venäjän Paatsjoen luonnonpuisto (Zapovednik), joka jatkuu kapeana nauhana jokivartta alaspäin.
Luonnonsuojelualueet reunustavat Paatsjoen rantamaisemia. Höyhenjärvi, Paatsjoen järvilaajentuma Norjan ja Venäjän rajalla, on tärkeä muuttolintujen levähdyspaikka, ja myös sen pesimälinnusto on erityisen rikas. Alue on Paatsjoen luonnonpuiston sisällä.
Venäjän puolen luonnonpuistossa sijaitseva Vaarlamansaari on kulttuuriperintökohde, jolla sijaitsee norjalaisen ornitologin rekonstruoitu talo. Saarella on jälkiä varhaisesta suomalaisasutuksesta, mutta myös toisesta maailmansodasta.
Paatsjokilaakso on osa Saamenmaata, Sápmia. Inarijärven rantojen inarinsaamelainen asutus on hyvin vanhaa. Kolttasaamelaisten siidat ulottuivat Kuolasta Barentsinmeren rannikolle ja viime sotien jälkeen suurin osa kolttasaamelaisista asutettiin Inarin itäosiin. Myös pohjoissaamelaisilla on Paatsjoen tuntumassa pitkä historia.
Suomalaisia, norjalaisia ja venäläisiä asettui asumaan Paatsjoen-Inarin alueelle jo varhaisella keskiajalla ja kulttuurit saivat vaikutteita toisiltaan. Keskeisiä elinkeinoja olivat kalastus ja vesilintujen pyynti, rantaniityiltä niitettiin karjalle heinää.
Rannikkoalueella käytiin muun muassa vilkasta pomorikauppaa Valkoisella merellä asuneiden venäläisten ja Varangin alueen asukkaiden välillä ja Paatsjoki oli pitkään tärkeä kulkuväylä Barentsinmerelle.
Vaikka alueella onkin suuria ja koskemattomia erämaita, on niiden tuntumassa ollut vilkastakin toimintaa. 1920-luvulla Nellimin tienoilla oli laajoja tukkisavottoja, joilta puut uitettiin Paatsjokea pitkin suistoalueen sahoille Elvenesiin ja Jakobsnesiin. Petsamon nikkeliesiintymien löytyminen 1930-luvulla johti Paatsjoen koskien valjastamiseen: nyt joessa on viisi Venäjän ja kaksi Norjan voimalaitosta.
Paatsjoen suojelualueiden lähikylissä on matkailupalveluita ja nähtävyyksiä varsinkin Suomessa ja Norjassa.
Norjan Svanvikissa on muun muassa maailman pisin kammi, museoita, oikea karhunpesä ja vanha norjalaistila sekä Vaggatemissa entisöity vankileiri. Suomessa tekemistä ja näkemistä tarjoavat varsinkin Sevettijärven ja Nellimin kylät.
